"Juuri kun yksi heistä oli kohottamassa miekkansa armon iskuun, asevarasto räjähti ja kaatoi meidät kaikki. Kiviseinän palasia lensi ympäsiinsä ja ilma tummui savusta. Näin varaston palavan, mutta sen liekit olivat mustia."
 
Hukkalaumoissa on tarkka järjestys ja tiukat säännöt. Sotaa laumojen välillä ei voi millään sivuuttaa, eikä vuosikymmeniä jatkunut sota tunnu loppuvan koskaan. Irene elää Pohjolan hukkalaumassa muistamatta menneisyydestään mitään. Aiemmin muistinmenetys ei ollut vaivannut häntä lainkaan, kunnes hän joutuu vaikeuksiin salaisessa tehtävässään ja kaatuu lumotun tulen läpi kauas laumastaan. Hän ei ole kumminkaan ainoa joka joutui lumotun tulen uhriksi, joskus on liittouduttava vihollistensa kanssa löytääkseen takaisin kotiin. Matka takaisin ei ole kuitenkaan helppo. Menneisyyden asiat kaivetaan esiin ja uusien kykyjen myötä nousee pintaan uusia ongelmia. Mitä sitten, kun tajuaa että määränpäässä odottaa sota omia liittolaisia vastaan, kun kumpikin osapuoli tietää ettei pysty satuttamaan toista?
 
-------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Pahanilmanlintu on pieni kirjoitus projektini, joka kertoo hukista. Tarinan sivut menevät järjestyksessä alhaalta ylös!

Pahanilmanlintu on siis "itsenäinen" tarina, jonka juonta tai hahmoja ei ole otettu mistään kuten perinteisessä fanficissä. Tarinassa esiintyvät ihmiset ovat hukkia, eli ikäänkuin ihmissusia, muttei kuitenkaan. Hukat ovat koko elämänsä ihmisen ruumiissa (lukuunottamatta Theetat ja sielultaan yli 95% hukat), mutta heidän sielunsa on noin 70-100% suden, riippuen henkilöstä. Hukat ovat fyysisesti ihmisiä kehittyneempiä, he elävät laumoissa ilman nykyajan teknologiaa ja heillä on tarkka hierarkia.

Alfa pari johti laumaa ja beeta toimi oikeana kätenä. Sen jälkeen arvoasteikossa tuli delta. Deltoja on viisi, yksi kullekin sotilasryhmälle, joten he olivat siis sotapäällikköjä. Sotilaat jaettiin kahteen osaan josta ylimmät olivat epsilonit, he olivat ns. erikoisjoukko. Epsiloniksi oli vaikeampi päästä kuin tavalliseksi sotilaaksi eli gammaksi. Tavalliset laumalaiset, eli nuoret sudet ja useat naiset olivat omegoja. Viimeisenä olivat theetat. Theeta oli hukka, joka oli jumittunut susi ruumiiseen. Se ei siis pystynyt muuttumaan ihmiseksi koskaan, mutta ymmärsi kyllä mitä muut puhuivat ja osasi kommunikoida kanssamme.

Kaikki tekstit kuuluvat minulle, enkä salli tarinan luvatta kopioimista.